Ihan ensiksi – jokainen pitäköön mielipiteensä, vaikka olettekin väärässä! Eilen oikein kuulutettiin maansurua, kun tämä kuuluisa kroppa lopulta löytyi. Hmph, voisin kertoa vähän lisää kroppien löytämisestä ja sen pitkäaikaisvaikutuksista esim. erinäisiin hajuaistin toimintoihin sekä muutakin mukavaa. No pääasia on se, että eihän tämä kaveri ollut mikään kultaihminen, ei tod. EI. Hänhän oli kaverinsa kanssa koulukiusaaja (tuolloin vuonna Kivi & Keppi) ja sai minut ihan vapaaehtoisesti vaihtamaan koulua, samoin kävi varmaan parin muun osalta. En tunne mitään sen kummempaa myötätuntoa asiaa kohtaan. Itsari eli ei, lähti kuten Kummisetä. Kyllä minä ennemmin Kummisetää suren kuin entistä koulukiusaajaa ja veemäisten biisien ja kälmien temppujen (Tavan takahuone) tekijää! Nih – että minä tässä olen eri mieltä puolen Suomen kanssa. Yritin – btw – tämän tyyppistä kommenttia läpi parinkin lehden keskustelusivustolla ja moderaattorihan sen tyssäsi heti alkuunsa! Ei ole sopivaa, ilmeisesti....
Minua on särkenyt pari päivää niin, että kynnet lähtevät! Asiaa ei avita stananmoinen työsuma, niitä tungetaan näin loppukuusta kuin hengenhädässä, prle. Eivät raukat muista, että kuukausitilastoinnista on luovuttu, se tulee tiedoksi vain vanhojen asioiden osalta. Tilanne katsastetaan oikeasti vasta vuositilaston alkupuolta kerätessä loppuvuodesta. No, eilen jo melkein itkua väänsin. Ovella seisoo pienimuotoinen jono ja kaikki odottavat palvelua yhtä aikaa. Pyysin sitten vain heittämään paperit pöydälle, kerroin tekeväni mitä voin. Sitten asetin ne miellyttävyysjärjestykseen ,D *kiero ja kavala* Kivoimmalle tein ekat, asiallisemmalle seuraavat ja muut sitten tein kun ehdin. Toimi ihan yhtä hyvin kuin aika-akselilla. Itselle tuli parempi olo, kiva-ihminen oli tosi kiva saadessaan paperit valmiiksi lähtiessään lomalle ja muut vain olla mölllöttivät. Kiire siis jatkuu tämän viikon – samoin kivut. Eilen oli niin kiire, että en entinyt viedä edes reseptejä uusittavaksi. Ei hyvä! No, on tuossa kai vielä viikon lääkitys.
Sitten *tähän vihellyksiä, hurraa-huutoja ja treffikutsuja, ziitos* Welhotar kävi hakemassa paketin, josta lopultakin paljastuivat ne kissakengät , tsihih (ei sentään tuosta linkistä tilattu, ei) Tänään minä pukeudun rätväkästi kissakenkiin, punaiseen ja erittäin sekoväriseen mustalla kuorrutettuun meininkiin. Laitetaan porukka miettimään, mikä tuo otus oikein on, joka kanssamme Varastolla pungertaa ;D Hihittelin puoli iltaa kengille, ne ovat hyvät jalkaankin ja tosi hauskat, tietysti! Saa tulla katsomaan – sama Welhotar-aika, sama Welhotar-kanava *vinks*!
Toiseksi, sen verran tuosta paketista ehkä irtosi jotakin endorfiinia, että pystyin laittamaan kunnon ruokaa. Ihanaa appelsiini-seesam –tofua, kuulkaas niin järjettömän hyvää. Nykyisin olen muunnellut alkuperäisen reseptin jo melkein näkymättömiin eli omillani menen. Tofu oli mukavan pehmoista ja kuitenkin rapsakkaa, ei yhtään kumimaista eivätkä seesamit kärähtäneet. Kun siihen laadin appelsiini-soija-sipuli-mauste –kastikkeen päälle ja muhittelin maut kohdalleen, avot! Oli kuulkaas herkkua. Älyttömän herkkua. Tandoor masalasta (jota huitelin reilulla kädellä soossiin) tofu saa lohen värin. Kun sen siinä lautasella pilppoo, kaatelee soossia viereen ja päälle sekä kauhoo vihanneksia sivustalle, on annos taatusti mitä paras – vaikka siis itse kehunkin! Kylläpäs minä onnistuin taas eilen. Ikävä vaan, että söinkin sitä jo eilen, tänään menee evääksi pari palasta ja huomiseksi vielä riittää. Sitten se on taas loppu (...mutta pakkasessa on vielä puoli kiloa tofua...)!
Josta tuli mieleen, että jo taas alkoi alakerran parvekkeen ovi avautua ja sulkeutua, kun paistosten ja kokkaamisen tuoksuni leijaili sinne asti. Pidän näillä keleillä pienen kämpän partsin ovea auki, siellä taas lasiseinissä on kolme kapeaa tuuletusaukkoa, pakko – muuten tänne sulaa. Meillä ei ole edes kunnon liesituuletinta, sellainen ajastettu malli vain... Eli – pariskunta sai nauttia, heh. Kummia hyypiöitä, ihan mukavia tavatessa; mies vanhan kapiaisen oloinen, vaimo kiltti tätsy, juttelevatkin ihan asiaa. Ovat jäämässä eläkkeelle, oikealle, tässä vuoden vaihteen tienoilla. Ai niin – kissan märistessä parvekkeen ovi myös aina läsähtää ja kovaa (heillä on koira). Kumma, että osoittavat noin mieltään. Tulisivat ovelle, olisin tarjonnut maistiaisia ,D Luulen vaan, että siellä huushollissa paistellaan lihaa joka päivä (heiltä tulevista hajuista päätellen, en muuten minä läimi ovea!), vihanneksena toimii suolakurkku. No juu, yleistetään nyt ihan kunnolla kun kerran alettiin.
Sitten kun syötyä ja tiskattua olinkin jo äärikipeän väsynyt, päätin nukkua yöni vaikka väkisin! Valitsin hyvän kirjan, otin ensimmäisen rauhoikkeen, laitoin makkarin säleverhot kiinni jo hyvissä ajoin, ettei siellä tule liian kuuma, otin päiväpeiton pois ja lakanat raikastumaan jne. Lisäksi annostelin uniavitetta 1.5 kertaisen määrän ja normirelaksantit. Just, unta tuli – tosin tunnin välein kipuun heräten – melkein 5 h. Olenkin valvonut 2 – 3 yötä aika tasaiseen. Rakennan tänään samanlaiset ennakko-olosuhteet, josko se siitä.
Parvekkeella on edelleen mukavaa. Iltamyöhään siellä on vain niin kuuma, että on täysin mahdoton oleskella. Jopa Vinski tulee pois tuossa klo 19 jälkeen. Jätin yöksi kuitenkin ovet kunnolla raolleen, äkkiähän se sitten hupenee ja saa ainakin raitista ilmaa (toivottavasti EI enää hyttysiä tms. näkäräisiä).
----------------------------------
Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Juuhei, toi kokkas hirrrrmusesti eile. Mä luulin taas, ett tulee heekkui. Eikäku sitä valkost mössöö. En ala! Tänää on sitt mun vuaro, mä haluun jotai, vaiks donarii tai jotai. Mamiiiiiih, aha, just. Se meinas jotai vähä käyttääkki donarii tänää >o< Hmmmm. Joo, mä oon saanu nyt kulkee ja olla partsill iha halustaa, on ollu kliffaa maata ja ottaa suulist. Mutt niiku mami sano, siäll tulee tosissaa jossai vaiheess iha älden kuuma, nii kuuma, ett siälä ei voi olla. Sitt mä tuun sisää ja heittäydyn pitkäks kissaks toho kylmäll lattiall. Ett mä osaanki sitt muute olla pitkä! Yän mä goisin mamin kaa, kävin välill partsill, mutt ei ollu viäl yähöttiäisii. Mami sano, ett ne tulee varmaa vähä myähemmi vast. Niit mä metsästän ja rousssssskutan sitt menee, vähä proteiini, tiätteks! Muute täss menee iha niinku ennenki, mitää erikoist ei oo. Mami sai kaamera takasi, nyt se ei vaa jaksunu kuvaa. Ottakoo taas sitt jostai foto – ai ett ei, ku täält taas kuva >o<
Kliffaa keskimäist viiko päivää!
------------------------------------
Vincent, otetaankin illalla esiin kylmä purkki donaria *houkuttelee*, jos olet kiltti koko päivän... ,D
Päivän slogan: Onnetar, Hyvyyksien Jumalatar ja muut kivat oliot unohtivat minut jo syntyessäni!
Päivän biisi: Kesäduuniblues
Luettua: Garth Stein – Tiellä pysymisen taito. Aivan mielettömän hyvä koirakirja ,D Tavallaan siis. Koiran ajatuksia ja sanomisia perheen elämästä, surusta, muustakin sekä autourheilusta. Tämän voisin jopa ottaa itselleni. Suosittelen kaikille koiraihmisille, kirjastosta tätä saa! Lukekaa pois, aivan uusi ote koiran ajatuksiin, sanomisiin ja tekemisiin. Tämä EI siis ole mikään perinteinen koirakirja vaan koiran kertomaa, tavallaan – äh, vaikea selittää. Suosittelen lukemaan itse, sopii myös lapsille ja nuorille! Charlotte Chandler – Ingrid, Ingrid Bergmanin elämä. Onhan leidistä elämänkertoja tehty, mutta tämä on ihan kelpoisesta päästä. Tässä on vältytty ihan pahimmalta brassailulta sekä juoruilulta ja pitäydytty paljolti haastatteluihin sekä keskitytty mm. elokuviin sinänsä. Miellyttävä tuttavuus, suosittelen kaikille – taas – ainakin leffafriikeille ja Ingrid-faneille. Parempiakin elämänkertoja kyllä löytyy Ingridistä, vinksua vaikka kirjastosta!
SIELLÄ TÄÄ KULKEE KISSIKENKISSÄÄN...
että koulukiusaajansa muistaa aina sielussaan.
(Muistan myös naapurin joka piinasi perhettäni kaikin tavoin.)
Ei sille voi mitään.
Kiusaamiskokemukset jäävät meihin syvästi.
Minulla oli yksi koulukaveri, joka aikoinaan pyysi anteeksi koulukiusaamista.
Hän itse ei edes osallistunut kiusaamiseen...
Oli hellyyttävää että hän kuitenkin pyysi omasta puolestaan anteeksi...
Muistan häntä erityisellä lämmöllä...
Elä sure, Polka. Tommost see o jos kulkke vastavirtta; koitta funderat omil aivoillas ja ohitta propakanreeramiset. Turppi tule, ussestki.
Ko määki tosa jokune aika takaperi sanosi suarat sanat täst surkkiast noopeliahtisaarest, ni kyl ruvetti nikottelema. :O Ihmiset usko sukkelast kaikemailma hypetykset. Mikseivä hee ota assioist selvä? Ai nii. Seiskois o tiätyst kivoi färikuvi.
Juu, Uittamol nousse kotsa tost mitä kirjotit. Valittemallas tiäl!
Jary: Tänks, tää o häppi tost - ainaha mä, omal tiäl!
Sirpa: Sen vähän aikaa, kun kestin...
Mitähän sitä keksisi? Ehdotuksia?
Se zombi kulkuekin tais mennä jo..
Niitä lävistyksiä ei varmasti tule - auts! Miten ilmaista kipu? Jos, ei nyt käytetätä sanallista selitysmuotoa.
Joo, kipu tässä yrittää selättää minut joka päivä, mutt ei prle tainnuta. Ei vaikka yrittäis. Sen kun tekisi, ois jo onnekas...kelelautattu!
Ensinnäkin koulukiusaamisesta sen verran, että allekirjoittanut kuuluu myös näihin kiusattuihin, ja myönnän että jäljet jäivät. Sittemmin eräs näistä kiusaajista näin kaupungilla ja hän pyysi anteeksi käytöstään. Olin otettu, vaikka hän ei ollutkaan tästä pahemmasta päästä.
Olen silti sitä mieltä, että mitä ihminen tekee lapsena tai teini-ikäisenä, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi läpeensä paha. En nyt tunne tätä Polgan mainitsemaa tapausta muuta kuin siltä osin mitä hää kertoi.
Ihminen voi kuitenkin muuttua, ja itse en jäänyt jumittamaan niihin koulukiusausfiiliksiin. Tarkoitan, että siinä mielessä jälki jäi, että huonolla fiiliksellä tulee mieli vieläkin poiketa kadun toiselle puolelle kuin vastaantuleva sen ikäisten porukka, mutta en ole myöskään viettänyt unettomia öitä vuosikymmeniin kouluni päätettyä.
Minähän myös keskeytin kouluni (tosin siinä oli sitten muutamia muitakin syitä) ja kävin loppuun iltakouluna.
Ihmisille voi silti antaa anteeksi, semminkin kuin itse siitä eniten kärsii jos jumittuu tiettyihin negatiivisiin tunteisiin. Tunteen kohde taas on autuaallisen tietämätön siitä että häntä saatetaan vihata vielä vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeenkin. Jos ei sitä hänelle varsin ilmoiteta, siis.
Joten silläkin uhalla, että saan pahansuopia vastauksia tai katseita osakseni, sanon että antakaa olla, jättäkää taaksenne ja antakaa anteeksi.
Yleensä nuori, joka käyttäytyy pahasti, purkaa omaa pahaa oloaan siten kuin parhaiten taitaa. Toki vastuuta pitäisi olla kuten myös aikuisillakin, omasta käytöksestä ja vanhemmilla tiettyyn rajaan asti lastensa käytöksestä.
On kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsi/nuori joka voi pahoin, kaataa sen toisen ihmisen niskaan. Mallia on otettu vanhemmista.
Mitä tulee lehdistöön taas ja keskustelufoorumeihin, onhan se yleinen tapa ollut pitkin maailman sivu, että "nihil nisi mors" mikä on tietysti ihan kohteliasta, jos ei henkilön itsensä, hänen omaistensa kannalta.
Itse yritin kritisoida aikanaan tätä jumalatonta kollektiivista surua, kun kaikki itkevät ja nyyhkivät jonkun julkkiksen kuolemaa, aivan kuin olisivat läheisiäkin. Ja voivotellaan ja märehditään ja "millaisena sinä muistat edesmenneen" -kyselyineen tätä tekopyhää lässytystä.
Eli ei tarvitsisi reagoida kummallakaan tavalla. Ei haukkua, ei kehua. Antaa vain olla.
Että Polga, olisko aihetta hankkia fläkti tai pari.. Ne kyllä vetää sit ikävästi niskaan tai muihin kriittisiin paikkoihin joten ehkä se ei sit kuitenkaan.. Mut kattofläkti?
Helvatti, kun tasapaino meinannu tänään pitää ollenkaan. Menin kun känniläinen, mutten kuitenkaan ojia myöten. Selvisin kotia siis suht siistinä.
Tipu kirjoitti hyvin. Melkein, kun omasta suustani. Siis jos sen ja takaraivon välillä jotain toimintaa koskaan on.
Kiusaamisessa on tullut oltua molemmilla puolilla. Tekijänä ja teon kohteena. Anteeksi annolla selviää paljon helpommalla. Mitä sitä riippakiveä iän kaiken kantaa, kun se ei ketään mitenkään hyödytä. Päästää irti, eikä kanna taakkana harteillaan.
Väheksymättä kuitenkaan kiusatuksi tulleen henkilön henkistä kärsimystä. Kyllähän se tietenkin siellä, sekä kiusatun, että usein myös kiusaajan taustalla jossain häilyy. Vaikka ei välttämättä tietoisesti asiaa ajattelisikaan.
En tarkoita, että tunteista pääsisi eroon tuosta vain, sormia napsauttamalla, mutta yrittää kannattaa. Jos jää vain tunteisiin jumittamaan ja miettii miten silloin tuli väärin ymmärretyksi ja kaltoin kohdelluksi, se ei tehtyä muuta eikä sanottua vedä takaisin. Oma elämä vaan siinä tuhlaantuu.
Niin kauan kun asian muistaa, siitä ei pääse eroon. Ja ne jotka asiasta haluavat puhua kerran toisensa jälkeen saadakseen myötätuntoa (tämä siis ei tod. koske sinua Polga, päinvastoin, ensimmäisen kerran kuulen tästä asiasta sinulta) ja pysyttäytyvät uhrin asemassa, he eivät pääse eivätkä ilmeisesti haluakaan päästä eroon. Siitä on turha enää kiusaajaansa syyttää.
Tipu puhui paljon asiaa. En epäile, etteikö kiusaaja (yleisesti ottaen) olisi uhri itsekin, ainakin jossain määrin. Se on myös tunnettu tapa lähestyä aihetta, nykyisin. Mutta jos sanotaan, että on turha kiusaajaansa syyttää, niin voin vain olla eri mieltä.
Olen välittömästi uhrin puolella.
Näin sellaista tarpeeksi. Minun(kin) koulussani raijattiin tietty tyyppi veskiin, upotettiin pää, ja naureskeltiin. Itse kuulin tietenkin jälkeenpäin. Mutta tunsin ja tiesin tyypit toki: kohde ei ollut tehnyt _mitään_ joutuakseen terrorin kohteeksi. It really was just for fun.
Miksi muka (esim) pitäisi ymmärtää niitä (pikku)jätkiä? _Mikään_ ei viitannut siihen, että niiden outo-tyyppien himassa olisi jotain muka tosi pielessä. Enempää kuin meillä muillakaan.
Ne vain pistivät turpiin. *peace* Great?
On niitä, jotka kiusivat toisia ihan vain saadakseen siitä kiksejä.
Pitäisi tietää kumpaan kategoriaan kiusaaja kuuluu.
Tämä on vaikea aihe, totta.
Sillä ei voiteta mitään, että silitetään kiusaajan päätä ja ummistetaan silmät. Mutta ei silläkään välttämättä päästä mihinkään että vedetään kiusaajaa turpiin. Varmasti häntä siinä sattuu yhtä pahasti kuin hänen uhriaan sattui kun hän veteli turpiin, mutta jos tyyppi on vinomielinen, hän ei siitä tokene. Ehkä vain löytää muita tapoja toteuttaa itseään. Ei sekään ratkaisu ole, että tämä siirtyy esim. puhkomaan kissanpennuilta silmiä ja potkimaan koiranpentuja turvoksiin jos ei ihmisiä saa enää kiusata. Sinänsä olen sitä mieltä, että eläimet ovat aivan yhtä tärkeitä ja niillä on yhtäläinen oikeus koskemattomuuteen kuin ihmisillä, semminkin kun ne eivät edes älyä paeta tai väistää muuten.
Joka tapauksessa kiusaamista ja ratkaisua sen lopettamiseksi on varmasti viimeisten vuosikymmenten aikana pohdittu yhtä paljon kuin ratkaisuja alkoholismiin ja sen aiheuttamiin lieveilmiöihin. Ja aivan yhtä hyvin tuloksin.
Yhtä ja oikeaa vastausta ei tule löytymään.
Ja loppukaneettina vielä, että mihinkäs nämä työpaikka- ja parisuhdekiusatut unohtuivat keskustelusta, vaikkei niistä alunperin kai kyse ollutkaan. Mutta kiusaaminen on kiusaamista, oli uhri minkä ikäinen tahansa.
Eikä muuten esim. perheväkivaltaisesta kodista niin vaan lähdetä, vaikka vierestä katsoen samaa kokemattomien hurskaat kommentit niin väittäisivätkin.
FM: Kts. blogi http://lumppu.blogspot.com/ viimoisin postaus, siinä sulle teko-ohjeet ja kaikki. Ai, sulla heittää tasapaino, tota mulla kans, ihan selvispäinkin. Kun kerroin tosta työhönotossa, ne naureskeli, ett voi kun useempikin sanois, ett pää toimii vaiks jalat ei aina kanna ,D
Tipu: Helteistä ja fläpättimistä: EI EI EI kattosemmoista, inhoon niitä yli kaiken. Semmoisen pöytäjutskan vielä huolisinkin.
Tofusta,onko sulle sattunut kohdalle "kylmäsavustettua tofua"?Minkähänlaista mahtaisi olla,pakettia vähän hypistelin ja jo siitäkin tuli tosi voimakas savun tuoksu läpi,voipi olla kovinkin maukasta.....
Popot on IHANAT!