Jahas, mömelöt vastaan valvominen näyttävät vielä toistaiseksi päättyvän valvomisen voittoon, mutta vain niukinnaukin eli unta melkein 3 h – hah ja jee! Tosin se vaatii jälleen vekkulin kokeilun alkamista, joka tuottaa kivoja painijaisia, onneksi minä olen tottunut siihen. Eli, oudoille en missään nimessä suosittele. Olisi sitä ihan oikeita unilääkkeitä, mutta kun töissäkin pitää käydä ja tuo lääkitysarsenaali on ansainnut jo Malmin sivuapteekin nimen *kiäh*. Osa apteekista oli eilen muutenkin tarpeen. Hermo Iisalamen kanssa meni lopullisesti, aamulla 20 min odottelu, samoin iltapäivällä. Silti HE eivät ole myöhässä, oman laskentatapansa mukaan. Arvatkaas vetuttiko, itkettikö, koipia särki ja silleensä. Kotona vedin yhden pamin ja huokaisin – Sveitsin lääketeollisuuden lahja Suomen kansalle. Tämä kiittää, koska muuten olisi taas lähteny täpöturhia valituksia eteenpäin, siis turhia siksi, että he eivät niihin mitenkään suvaitse reagoida.

Varasto siirtyy reaaliaikaan! Ihme ja kumma oli suuri, kun jo ainakin vuoden odotetut plittanat näytöt ilmestyivät käytäville ja sitten huoneisiin... 22 tuumaa ei oo paha, eihän *virn, hyppii ilosta*?! Mikropönkkää käy sääliksi; tuolla liksalla asentelee nyt sitten pikapikaa näytöt kaikille. Ja jokaisella on tietty kiire. Huh, näytti ressu jo olevan brakaamisen partaalla, mutta sai sitten osastoilta kehityskelpoista apua ja homma alkaa jo olla handussa. Kivaa, mutta mukavaa. Vanha raaskunäyttö ei ole omiin töihini mitenkään sopiva, omituista kokoa ja – no, ei vaan hyvä. Kotiinkin sen saisi 5 juurolla, mutta en minä sillä kyllä mitään tee. Jospa Peitsalle varanäyttö? Kyllä ne toimivia ovat ja kotioloissa, mutta ei tällaiseen yli 12 tunnin käyttöön päivässä.

Kuulkaas ihmettä – lisää vihreää on ilmestynyt useampaan kasvatusboxiin ja vanha kasvaa vauhdilla. Jos jonakin aamuna päivitys on oudon näköistä, älkää peljästykö. Se on vain tuo suurin kudzu, joka on päättänyt kasvaa yli äyräidensä. Viikonloppuna täytyy katsella vähän jo muovien poistoa osasta yms. sijoitusta. Jippii, toivottavasti ne kasvavat sitten myös ulkona. Minun lapseni *paijattaa*, minä odotan tältä rojektilta kovasti paljon ;D

Belgarion kävi eilen sitten avittamassa, kaupassa ja muuta. Tein ääriherkullista köyhän version thaikalakeittoa, njam... Poika ähki ja söi. Onneksi se on kevyttä, ei perunaa, ei muuta. Vain vihanneksia, pakastekalaa, vähän kookosmaitoa jne. Ohjeenkin voisin tänne tyrkätä, jos jotakuta kiinnostaa. Sen jälkeen nautimme pari Itkevää Leipää. Se on myös privaattiohje eli pieni tosi tuju voileipä täysjyvärukiista, joka on maustettu erittäin mielenkiintoisesti mm. sinapilla ja piparjuurella (pääemmeet kotoisin Eestin Herkuista). Nimi tulee siitä, että jo tehdessä alkavat mausteet itkettää ja viimeistään syödessä. Syötyä itketään, kun ei saakaan lisää ,> Sovimme jo rehvit lauantaiseksi, Belgarionilla on luento- ja tenttivapaa viikko. Tyrkkäsin opiskelijalle pienen kotomaisen stipendin ja lupasin perstaina tuoda Serkuista vähän muonaa, ensi viikon opiskeluja ajatellenkin jo.

Eli poistun taas omaan tapaani parvekkeelle hetken tauolle miettimään, mitä tehdä. Antaisiko Vincentille tilaa vaiko eikö? No toki, kissi on tilansa ansainnut.

--------------------------------------------

Purrrrrrrviska, ai ett ei mull muka tilaa – höh! Mull olikii eile oikee kissinpäivä, tiätteks. Poika tuli, mmmmmmmm, mukava. Ja se toi mulle uusii raksui ja uusvanhoi kaakkei, niitku enneskii. Sitt mami duunas viäl oikee heekkusafkaa, ett mä sain ison oman biitin fisuu. Oli kyll hyvei kaikki. Ja sitt toi löys mun triittipallinkii viälä. Ett kyll nyt taas on hyvä olla. Mä goisinkii mamin viäress, sen nassull, sen aikaa mitä se nyt goisi sitte. Taas sill on semmone pyärimisvaihe, se nousee ja menee ja tulee. Rauhottuis nyt ja ois kunno kissoiks. Vaikee itekkää saada unta. Pitää venaa, ett se rauhottuu täsä aamull ja sitt ottaa kunno unkot. Ett nyt on päiväks heekkuu ja kaikkee ja lelukii – ootan vaan, ett toi tulee duunist ja sillee. Must ei oo taaskaa fotoi, mä nytkii nimittäi goisin. Mutt tämmösen toi löysi.

Kliffaa viiko keskimmäist päivää kaikill!

----------------------------------------

Vincent, elämäni valo *pärsk*...

Päivän slogan: Jos kaikki päivät ovat yhtä ankeita kuin eilinen, on syytä miettiä tiistaiden väärinkäyttöä!

Päivän biisi: Season Of The Witch

Luettua: Elisabeth Adler – Häät Venetsiassa, hömppää ja ammattitaitoista sellaista. Ei niin paha kuin voisi kuvitella. Menettelee jopa minulla välipalana, unta odotellessa jne. Mutta siis vain hömpän kavereille. Pahis ja silleensä, hyvis ja tälleensä – tehän tiedätte kaavan ,D Tomek Tryzna – Mene, rakasta. Tästä pidin kovasti. Omaelämänkerrallinen, vaikka fiktiivinen opus 11-vuotiaan pojan elämästä 1950-luvun Puolassa. Ajatuksista, elämästä, pienistä ja vähän isommistakin seikkailuista. Välillä huvittavaa, välillä lähes itkettävää tekstiä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Ja sitten, pikkuasia. Huomasin, että täällä oli käyty hakemassa ilmeisesti vinksua nykynaisen nikseihin. Kuulkaas te etsijät, kirja Nykynaisen niksit on huomattavasti paremmin esillä Kirjavinkkien sivustolla, tässä. Kannattaa muutenkin seurata sivustoa ja käydä hakemassa vaikka tuo itselläkin oleva banneri tai isompi versio siitä. Kirjavinkeissä löytyy aina luettavaa!

VALVEUTUNUT OLO  =E