Heh – taas se unihiekkakaveri eksyi tännepäin. Tosin vain käväisemään, mutta kuitenkin. Nukuin ainakin 6 h, ihan mahdottomasti siis. Täällä tosin oli vähän häiriöitä yöllä; ensin kissa karvatakamus alkoi jolista puoliltaöin, liekö kuullut mekkalan. Tuossa talon edessä puistossa pidettiin ilmeisesti Malmin viinanjuontikisan alkukarsinnat. Hirveä älämölö, huutoa, lisää huutoa jne. Nukahdin kuitenkin uudelleen, se kuulosti lopulta tutulta ja turvalliselta ;D Lisäksi makoilin sängyssä niin pitkään kuin huvitti, vaikka kissa oli taas eri mieltä. No, hän sai aamuherkkunsa ja siirtyi parvekkeelle juuri äsken.

Belgarion kävi eilen lounaalla. Ruoka oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Ruokalista oli siis eilisen postauksen mukainen. Jälkkärikaffien jälkeen Belgarion sammahti totaalisesti soffalle ja minä sänkyyn. Mikä lie toiminut hyvänä unilääkkeenä? Ainakin 1 – 1.5 h vedeltiin päikkäreitä siinä. Heräsimme sitten samaan aikaan yhtä pöllämystyneenä. Päikkärit ovat kivoja, mutta ei pitäisi nukkua niitäkään turhan pitkää, tulee vain hömelö olo. Sovimme retkestä Hakikseen huomenna, ehkä pitää lähettää kortti myös työpaikalle:"Terveiset täältä etelästä! Olemme lähdössä juuri paikalliseen basaariin ja torille ostoksille. Ihmiset ovat miellyttäviä, mutta kieltä ei oikein ymmärrä. Paikalliset heimot ovat myös ystävällisiä, aina kun istuu penkille, tullaan tarjoamaan täkäläistä juomaa nimeltä Lasol sekä syötäväksi kuivattua leipää ja jonkinlaista makkaran näköistä tuotetta. Uida täällä ei voi, vesi on maneettien takia uimakelvotonta. Lämmintä ja tuulista on – olisittepa tekin täällä! T. Welhotar & Poika". 

Pari sanaa vielä ruuasta, vihanneksista ja kotimaisuudesta. Ostin viime viikolla kotimaisia tomaatteja, olivat aika pahoja, tai siis perustomankeja, mutta eivät erityisen hyviä. Eilen ostin kilon kypsiä hollantilaisia terttutomaatteja – aivan järjettömän makeita ja maukkaita (ja halvempia). Että se taas siitä kotimaisuudesta! Welhottarella makuhermot väittävät ostavansa edelleen em. terttutomaatteja. Piste.

Kaffenkeitin ei toimi, sitä viimeistä ruuvia ei saa irti, ei mitenkään. Kummisetä lupasi vielä etsiä, josko hänen työpaikaltaan löytyisi sopiva vehje. Jos ei, on pakko luovuttaa ja ostaa pressopannu jostakin. Voisin sen kyllä ostaa muutenkin. Täytyyhän lomalla myös johonkin kuluttaa, että olisi kunnollinen ja tavallinen ihminen. Eli taitaa olla edessä se keikka tuonne Vantaan puolelle. Hui, aivan järjetöntä matkustelua tämä! Toivottavasti ei jet lag iske...

Ei siis mitään rapottavaa toiseltakaan lomapäivältä. Tein jo eilen valmiiksi salaattia uusista perunoista, njam. Se tuoksuu (sanotaan nyt, että haisee) jääkaapissa äärihyvälle. Siinä on siis tämänpäiväinen ruokakin jo valmiina. Ehkä siivoilen ja sitä tavallista sunnuntaipuuhaa, luen vähän lisää ja otan pienet päikkärit. Varustaudun huomiseen koitokseen Hakaniemen ostospuuhissa...

--------------------------------------

Purrrrrrrrvinka, kissinkat! No nih, juu, nyt on kuulkaas ruaka iha hianoo. Eileski sain riistamuanaa, sitt sain jauhist ja viäl tiätteks te lohibiiti. Sitä lohta ei sitt kyll koskaa tuu tarpeeks, ku mä alan sitt oksuu, jos syän liikaa. Mutt hitsin hyvää se oli, njamm. Ja Poika ja mami oli kiltei mulle, molemmat paijatti ja anto olla viakus. Ja Kummisetäki kävi ja leikkihaukku taas mua ja mä virnusin sille ja leikkihyäkin sen varpasiin >o< Se on semmone meijän keskene tapa, ett se muka haukkuu mua ja mä muka suutun ja pyydystän sen varpuleit... Kerra mä innostui vähä liikaa ja purin-raapitin koko jalan. Jössus, ett Setä sano rumast ja kovall äänell! Hui, mun piti painuu basee koko päiväks. Ei ees mami saa semmost äänt tulee, Setäll on nimittäi tosi kova ääni. Mutt se oli siis vahinko, en mä yleensä. Nii ni viäl eile, mä sain olla Pojan viakus ja sitt viäl mamin viakuss *tyytyväinen huokaus*. Oikee kissinpäivät, joo. Nyt mä kyll haluisin taas jauhist tai jotai. En kissinmuanaa siis niinku, hei! Mamiiiiiiiiih! Joo, se sano, ett myähemmi. Juu, aina vaa myähemmi. Ai nii, se iha tärkein jutska, MÄ jaan nyt sitt sen Kova kolli –prenikan mun kollikavruil. Se renikka on täss ja sen saanu kolli saa sitt jakaa sitä eteepäi ja sillee niinku, entiste ohjeitte mukaa mennää.

   

1. Kulkuri, vaiks täll kollill ei oo omaa lokii, nii Kulkuri käy ainaski mun lokis välill jutskaas ja sitt seki skrivaa sen iskän Iisin lokii. Siin kuulkaas vast on Kova kolli!
2. Leevi, ihan sen takii, ett me ollaa vanhoi frendei ja iha samiksii, ku broidit ainaskii (eikä sen leidikää oo hassumpi <3)
3. Reeti, iha eka kolli, minkä mä vissii tapasin tääll Lokistanias. Tyylikäs herraskolli oikee ja tiätää oman arvosa, hianoo!
4. Pate, ku se joutuu pitää vähä silmäll kaikkii leidei *tsihih*! Samall me kiitetää siält päi saadust riljanttirenikast - ett kiitti äldest!
5. Perditan jengin pojat, ku neki joutuu välill vähä naiste tassuje alle – pitäkää pualenne (ja Tyyne-rouvalle terveisii kovasti!)
6. RunotusVeikall, kukaa ei osaa runota noi hianost (ja terviisii Neiti Valtosell <3)

Nyt mä jäti foton pois, ku kerta tuli noi pitkä rotla ja toi lätkäkii! Huamisee...

--------------------------------------

Vincent, melko laaja ja erikoinen otanta, hienoa ,D

Päivän slogan: Parhaimmasta ystävästä voi joissain olosuhteissa kehkeytyä pahin vihollinen.

Päivän biisi: Kaljanlanttauslaulu

Luettua: Åke Edwardson – Melkein kuollut mies. Winter kärsii jäytävästä päänsärystä ja toisiinsa oudosti liittyvistä tapahtumista, joille ei tunnu löytyvän järkevää selvitystä. Tuttua Edwardsonia, ei mitenkään erityisen kehuttava, ei huonokaan. Suosittelen Edwardsonista pitäville. TaoLin – Suomen taivaan alla. Kiinalainen Ling menee naimisiin suomalaisen Tapion kanssa. Kirja on päiväkirjanomainen tilitys Lingin saapumisesta Suomeen ja uusista elämyksistä ja maan tavoista. Minä pidin tästä, lyhyt, selkeä ja tiivis kertomus kulttuurien erilaisuudesta ja sopeutumisen ongelmista. Suosittelen lukaisemaan, jos aihe yhtään kiinnostaa! John Lawrence Reynolds – Varjojen Väki, maailman salaseurojen historia. Melko hyvin koostettu selvitys eri salaseuroista ja niiden taustoista ja historiasta. Mahdottoman mielenkiintoinen, ainakin minusta eli suosittelen. Tässä myös romutetaan myyttejä ja tarinoita, joita näiden seurojen ympärillä on liikkunut ja liikkuu edelleen. Hieman ehkä jopa pelottavaakin luettavaa, jos alkaa pohtia liikaa asioita...                                            

SUPILAISKAA SUNNUNTAITA!