torstai, 23. elokuu 2012

SUORASTAAN HILLITÖNTÄ MÄRINÄÄ JA LUOKATONTA SCHEISSEA

tarjolla nykyisin Malmin Polgara - tunnustan elähtäneeni!

Jumaleissönin isot kommalaatikot ja kivoja kavereita - tulkaas käymään!

 





POLGARA - HÄN JOKA POISTUI JONNEKIN.......


 

torstai, 26. heinäkuu 2012

MEILLE TAISI TULLA AINAKIN VÄLIAIKAINEN ERO

siis tämän Vuoratuksen Vilhelmin kanssa. 20 päivää ilman märinä- ja väninäalustaa saa naisen - saati sitten Welhottaren - hulluuden partaalle.

Blögini on siis toistaiseksi osoitteessa www.polgara.blogit.fi . Oi lukijat, käykää toki sisään ja nauttikaa! *muahahahah*.

Saattaa olla, että palaan tänne, ehkä... Minä nyt vähän tarkistan tilannetta ja tarjolla olevia mahdollisuuksia sekä tänne jättämääni omaisuutta.

Sitä odotellessa,

 




POLKA - HÄN, JOKA EDELLEEN VALITTAA JA MÄRISEE!

 

keskiviikko, 4. heinäkuu 2012

OLEN PÄÄTTÄNYT IRTISANOA MUUTAMAN SATUNNAISEN TAVARATOIMITTAJAN,

 

 

ensiksikin Nukku-Matin sekä Uni-Jukan. Syynä töistä kieltäytyminen ja jättäminen ilmoittamatta sijaintipaikastaan työnantajalle. Nih kerta! Eli unet ovat totaalikadoksissa, tosin on aika komea täysikuukin luurannut tuolla. Ehkäpä sillä on meihin pöpilöihin sitten oma vaikutuksensa, olen kyllä vakaasti sitä mieltä. Eilen ei uni tullut kuin oikein rankasti troppaamalla ja silti heräsin yöllä. Troppasin lisää. Oli nimittäin aivan pakko saada välillä nukuttua edes yksi yö. Säryt ovat herättäneet muutoin joka ikinen yö.

Eilen tuli käytyä kylillä ja käveltyä sitten vähän enemmänkin. No, sen toki huomasi heti kotiin tultua, jumaleissön. Koivet eivät pitäneet enää lainkaan, kipu oli itse prleestä ja tuntui levossakin. Epäkivaa. Takso ei kantanut kasseja (normitakso), mutta onneksi naapurin leidi (se koiran äitee) sattui paikalle ja roudasi toisen kassini kotiin. Hassua kyllä, siinä oli päällimmäisenä kissanraksusäkki, joten jaanasimme sitten erilaisista karvamölleistä vielä käytävälläkin. Ihan reilu leidihän tuo... kummasti tuo eläinyhteistyö tuo jonkinmoista yhteistä puheenaihetta. Siis mitenkään tuttuja emme ole emmekä varmaankaan tule, mutta kuitenkin on hyvä tietää, että siellä ei suhtauduta meikäläiseen ainakaan negatiivisesti ;)

Kylillä ei ollut sen ihmeempää, rahapäivä näkyi olleen. Hörhö soitteli, puheesta en saanut selvää lainkaan. Siispä luuri kiinni, minulla ei ole hänelle mitään asiaa. Jotain se sössötti taas anteeksi... Perkele, se ihminen on tehnyt meikäläiselle sen verran kämmejä, että niitä ei helposti korvata! Niin, siis kylillä vain normimäärä puolituttuja ja silleensä. Kaupoissa ei mitään erikoista ja Kittari oli (arvasinkin) suuri pettymys. Ei sitä, mitä etsin – ei siis yhtään mitään. Hehtaarihalli täynnä kaikenlaista härpäkettä. Luotin ennemmin Liiterin ja Risman valikoimiin, jotka ovat tutumpia ja tiedän, mitä on tarjolla. Kittarin kalatiskin vilkaisin, mutta siinä vaiheessa aamua haisu oli aika paha eli vanhaa fisua tarjolla *yöks* eli fisu jäi sikseen. Tekaisin kotona vadillisen salaattia ja niin teen tänäänkin. Eletään nyt sillä sitten vaihteeksi, erilaisia jämiä lisäillen...

Sen lisäksi, että sain koivet tosi kipeäksi, ei kylki myöskään pitänyt yhtään tuosta reissusta. Se voipi hyvinkin olla, että menen maanantaina kokeilemaan työntekoa. Jos se haittaa yhtään, menen omisarvikselle. Niin kipeänä kuin olin eilen iltapäivällä, en aio töissä kyllä edes yrittää olla.

Jahas, taidan mennä etsimään salaattiin sattumia......
 




PÖPI-POLKA - SYÖ SALAATTIA JA TUIJOTTAA KUUTA :O

tiistai, 3. heinäkuu 2012

PYRIMME PALAAMAAN "NORMAALIIN" PÄIVÄJÄRJESTYKSEEN,

mikä ikinä se sitten muka onkin. Tavallista ja erittäin tylsää tallomista sanoisin. Ainoana virikkeenä se, mitä vihanneksia kulloinkin tunkee soppaan mukaan. Sillähän sopii toki rasittaa aivojaan heti aamusta lähtien, pähkiä ja ihmetellä. Lisäksi voi aina miettiä, missä järjestyksessä lukea kirjoja... Oikein muita vaihtoehtoja ei näin äkkiseltään tule mieleen.

Tänään on kuitenkin viikon ensimmäinen asioita kylillä -päivä. Normisetti eli posti, kirjasto, kaupat sekä yllärinä tyhjien tölkkien vienti. Mahdollinen poikkeaminen Kittariin, joka ei kuulu normikauppojen settiin. Voi – tästähän tulee todella jännittävä päivä! Takana on nimittäin jo huisin jännittävä yö; piti katsoa jokainen tunti, millaiset numerot kelloraatioon ilmestyvätkään. Eli hemmetinmoista valvomista jälleen kerran ja kolme-neljä kunnon heräämistä ihan ylös asti. Argh. Ei reilua tämä.

Mitään erityistä ei ole tehty eikä ole tiedossakaan. Loma, siis se oikea, on elokuun loppupuolella. En minä tiedä, mitä minä silloinkaan oikein teen. Makaan varmaan kotona kuten nytkin ja kiroilen saamattomuuttani ja välinpitämättömyyttäni. Toisaalta, en ole vieläkään onnistunut vuokraamaan miestä tahi yleensä seuralaista. Onneksi tuohon aikaan jo saa paremmin kirjoja kuin nyt – nyt on jopa kirjastossa suhteellisen kuivaa.

Huomaattehan, päivän märinä- ja marinaosiot alkavat välittömästi. Lisäksi en ole vielä ottanut edes mömelöitä. Nekin kun on ajoitettava sen mukaan, että ne toimisivat ollessani reissussa. Edelleen odotan melkoisella kauhulla taksomatkoja. Kipu on nimittäin melkoista, on auto sitten millainen tahansa. Tärinä, käänteet, jo kiipeäminen tai itsensä laskostaminen (!) taksoon vaativat omalaatuista liikehdintää, varomista ja välillä suoraa huutoa. Kassien kanssa pärjää, jos niitä vain roikottaa suoraan alas. Nostaminen on vaativa ja karskin akan tehtävä. Onneksi taksojen periaatteessa pitäisi kantaa ostokset ovelle ja nyt minä olen kyllä suoraan pyytänyt heitä sen tekemään. Sen verran on ollut puhkipoikki palattaessa retkiltä.

Aikomuksena olisi kuitenkin keksiä itselleen jotakin muutakin ruokaa kuin vihanneskeittoa vaihteeksi. Jospa siis Kittarista löytyisi myös fisua sekä semmoisia kivoja leivarihärpäkkeitä makeaksi palaksi. Eipä tässä meikäläisellä muitakaan iloja ole kuin syöminen. Kirjasto on jo luvannut tarjota varauksia ainakin kädellisen, joten pari päivää näillä pitäisi pärjätä. Perstaina on toisen reissun vuoro ja silloin pitää taas varautua jo ensi viikkoon. Tiedättekö, minä en mitenkään hirveästi halua töihin. Jos jostakin saisi tämän rahan muuten, en minä sinne todellakaan kaipaisi. Työkaverin mukaan tilanne on katastrofaalinen, ihmisiä on sairaslomalla ja muuten vaan lomalla ja pöydälläni on ainakin metrinen pino papereita, joita kukaan ei ole katsastanut... ja meikäläinen siinä kunnossa, ettei pashalle taivu! Yöks, en halua edes ajatella koko asiaa.


 

POLKA AIKOO TAAS MENNÄ – KYLILLÄ JO PIILOUDUTAAN!

 

 

maanantai, 2. heinäkuu 2012

NETTIPAASTO ILMAN OMAA TAHTOA!

 

 

Eli tiistai-iltana menivät yhteydet katki. Oli vain mykkä hiljaisuus. Ainakin minä ensin luulen kaikkea omaksi viakseni eli tarkistin hiivatin kytkennät, testasin kaiken jne. Sitten puhelintukea Belgalta, josko olisin kuitenkin mokannut ja viimekädessä sitten yhteys toimittajan helppariin. Kirjattiin viaksi ja myöhemmin vahvistettiin, että ihan asentajapohjainen ongelma. Prle. Mutta eipä minua juuri näy kaivatun, joka täten tuli todistettua aika luontevasti. Kukaan (paitsi Toveritar) ei edes soitellut *ehhheheh*. No, tiedän nyt sitten senkin, että tähän(kään) ei kannata luottaa. Noin niinkuin hätätilannemielessä. Kiitos Toverittaren ja Belgan, sain sentään ruokaa pahimpien kipujen aikana! Ja netistä → piuha poikki, oikeasti siis, jossakin, mutta kukaan ei tiedä missä :o Korjattu nyt. Kai.

Minä olisin tarvinnut jo useampaan kertaan välittömästi tarvinnut märinä- ja väninäalustan. Kävin kesämatkalla Hakiksessa eli puolen tunnin reissun ViiVoanissa, palasin oman kylän kautta ja hoidin pari asiaa pois kuleksimasta. Tuloksena oli oikein mukavasti kaikkea muonan tapaista ja mausteita, mutta myös armottoman raju särky ja juilinta. Juhlistin troppaamalla suurimman sallitun määrän, jolla ei juurikaan ollut vaikutusta. Argh! Suoraan sanoen tuosta reissusta, noin lyhyestä siis, tulin aivan saamarin kipeäksi. En olisi uskonut, yritin olla kohtuullisen rauhallinen enkä kuitenkaan varonut turhia. Ei se silti auttanut. Usch. Tuntui kuin olisi yritetty repiä ihmistä kahtia – vekkulia sinänsä.

Kyydit olivat (kaikki kolme siis) yllättäen kimppakyytejä ja jopa kohtuullisen ajoissa, josta voipi aina olla iloinen. Mutta miten omalaatuista olikaan käydä niinkin keskustassa sekä ajaa eri reittiä kuin tavallisesti; kaupunki näytti kovin kutsuvalta ja vihreältä. Meikäläiseltä melkein pääsi itku, kun muistelin missä olimme kävelleet kenenkin kanssa jne. Kaikenlaista sitä on vuosikymmenien aikaan näköjään tullut tehtyä – reitillä todella oli paljon tuttuja paikkoja, puistoja, kauppoja (tässä oli ennen Se-Ja-Tämä!), kapakoita... Melkein raivoisa harmitus alkoi ottaa paikkaansa. Pitäisikö minun palkata joku, joka lähtisi käyttämään minua joissakin paikoissa? Toyboy? Tahtoisi niin kovasti käydä jossakin, mutta kun en todellakaan yksin pysty.

Syvä harmitus muutenkin nyt tämän nettikatkoksen vuoksi (kirjoitan silti), olisi taas ollut pari tärkeää viestiä lähetettäväksi. Sen verran tähdellisiä, että nolottaa niiden lähettämättömyys. Saisikohan asiasta korvausta? Ikäänkuin maineen kunnian menetyksen *siis että mitäh* takia... :) Nyt alkaa jo hermokin mennä (kirjoitettu myöhemmin), koska on huolehdittavia asioita. Oikeasti huolehdittavia siis. Prletto.

No, meikä eilen sitten taas retkuili, tällä kertaa kotomaisemissa eli Tapanilassa. Ai että, sielläkin olisi ollut niiiiiiiiin helkkarin mukava käydä useammassakin torpassa, mutta oli vain asia-asiaa. Harmitti suorastaan, kun taksolla ei voi poikkeilla noin vain tuttujen luona katsomassa, olisiko joku kotona. Istuksimasssa pihalla parin lomperon ajan kälättämässä ja katsomassa kissoja >o< Oli ihanan vihreää, kaunista. En minä ole nähkääs ulos juuri päässyt, kun olen todella ollut niin raatona. Normiroudaus siihen päälle eli kirjasto ja kaupat, ne vähät mitä oli tarjolla ja tarpeen. Kirjoista on tulossa isompikin uupelo. Kirjoitettavaa on kyllä aika runsaasti, sillä olen enempi lukenut tässä makoillessani omalaatuisissa asennoissa eri puolilla torppaa. Kirjoittaminen ei vieläkään oikein fyysisesti suju kovin pitkään. Kuitenkin pari juttua olisi jopa valmiina, jos tuo helkkarin yhteys vain alkaisi pelata.

Ei, ei hyvältä näytä (katselen aina toiveikkaasti, josko jo pelaisi). Eikä minulla ole mitään kerrottavaakaan. Paitsi tietysti se, että kylkiluut ruskaavat edelleen, ovat kipeät ja tietyissä asennoissa oikeinkin kipeät. Jotkut kotityötkin tekevät tosi häijyä, esim. vihannesten pilppominen, erilainen ojentelu vasemmalla kädellä jne. Omisarvis soitti perjantaina, kuunteli oireet (en edes liioitellut yhtään) ja määräsi viikon lisää sairauslomaa sekä tarvittaessa lisäkäynnin loppuviikosta, jos parempaa ei ole luvassa. Ja ei – en ole tropannut liikaa vieläkään! Ei – en ole myöskään kieputellut alkomahoolia laseissa tahi omissa pakkauksissaankaan. Sekin vielä eli olen viettänyt erittäin hiljaista elämää. Jos tätä nyt voi juuri elämäksi kutsua, ehkä jotakin sen tapaista kuitenkin.

Olen valvonut useita öitä eli nukkunut äärimmäisen vähän. Siinä sitten tulee ajateltua (!) kaikenlaista. Kas kummaa, eräänä yönä kaipailin jopa ajokorttia ja omaa pientä kotteroa. Ihan vaan siksi, että pääsisi vapaasti liikkeelle vaanimatta taksoja tai anelematta keneltäkään palveluksia. Minä olen kamalan huono pyytämään mitään. Joskus on pakko anella ja minusta tuntuu, että se on aina väärin tai hyväksikäyttöä, säälin kerjäämistä tms. En minä sille mitään voi, minusta vain tuntuu siltä. Ne harvat kerrat, kun olen joutunut anelemaan, ovat olleet aina jotenkin väkinäisiä tai sitten ei-sopivia. Toki, ymmärränhän minä. Toisaalta, muistanette vanhan karman lain; tee hyvää ja se hyvä palaa luoksesi. Voin 100 % varmasti ilmoittaa, että tämä ei pidä paikkaansa. MOT.

Niinä päivinä, kun olen ollut hetken paremmassa kunnossa (lue → lääkitys vaikuttaa täpöllä) olen tehnyt kaikkea vekkulia, kuten pessyt jokusen pienen maton. Käsin siis, kylppärissä. Ommellut, jälleen käsin, jokusen jutun. Ompelukonetta en taida saada esiin vielä tässä kunnossa. Netin uupuminen on siis tuonut jokusen tehdyn homman valmiiksi asti. Jopa siivottu on, oli pakko. Karvamöllillä on oikea karvanlähtöaika ja se on aika katastrofaalista.

Nyt painun laittamaan ruokaa, koska tärkeimmät viestit on luettu!


 



ERITTÄIN EPÄSELKEÄ ESITYS VIIKON AJALTA, SORRY!